maanantai 11. joulukuuta 2017

11. luukku: Lempisarjoja

Kuva: pixabay.com
Kalenterissa olisi vuorossa taas vaihtelupostausta, eli aihe on jotain muuta kuin eläimiä. Näitä normalista aiheesta poikkeavia postauksia on kalenteriin tulossa vielä 1-2, eli ne joita nämä ei kiinnosta eivät kuitenkaan joudu paljoa kärsimään. Ihan kivaa vaihtelua kuitenkinkin itsellekin kirjoittaa välillä aiheen vierestä, kun ei muita blogeja kuin tämän omista.

Tässä postauksessa listaan vähän lempisarjojani ja kerron miten niitä olen päätynyt seuraamaan. Eihän sitä tiedä vaikka joku lukijakin sattuisi listalta löytämään uutta katseltavaa.

Walking Deadia on tullut seurattua melkein koko sen ajan kun sitä on Suomen telkkarissa näytetty. Kun keväällä 2012 Fox kanava aloitti, ajelin aina aamuisin työssäoppimispaikkaan tallille. Lähes joka aamu radiosta tuli mainos uudesta kanavasta ja erityisesti sillä alkavasta Walking Dead sarjasta. Sarja jäi mainoksista mieleen, mutta en mitenkään erityisemmin ollut kiinnostunut sitä katsomaan, en sitten tiedä mistä syystä. Sattumalta kuitenkin jossakin kohtaa tuli katseltua myöhään tulevia uusintoja, kun siihen aikaan ei parempaakaan ohjelmaa ollut tarjolla. Samalla tuli huomattua että tämähän on oikein hyvä sarja ja sen jälkeen on jokainen jakso tullut nähtyä. Suurena plussana sarjaa esitetään lähes täysin samaa tahtia kuin Amerikassa, joten ei tarvitse kuukausia odottaa että pääsee suomiteksteillä näkemään. Walking Dead kuuluu lempparisarjoihini, joskin täytyy sanoa etten parista viimeisestä tuotantokaudesta ole ihan niin paljon tykännyt kuin ensimmäisistä. Tähän toivottavasti tulee kuitenkin muutosta kun nykyiset Negan jutut saadaan hoidettua alta pois.

Tätä sarjaa odottelin innolla heti siitä saakka kun ensimmäiset uutiset uudesta Walking Dead maailmaan sijoittuvasta sarjasta tuli julki. Fear The Walking Dead alkoi vuonna 2015 ja muistaakseni se hyvin pian (ellei jopa Amerikan tahdissa) ilmestyi HBO Nordiciin. Tämän sarjan katselu tulee siis vähän kalliiksi, kun täytyy maksaa kymppi kuussa HBO Nordicista, enkä sieltä edes mitään muuta katsele. Mutta hyvästä maksaa mielellään. Sarja täytti heti alusta asti odotukset ja tällä hetkellä pidän tätä jopa alkuperäistä Walking Deadia parempana. Kaikki sarjasta eivät tykkää, johtuen luultavasti siitä että tämä on tyyliltään hieman erilainen kuin perus TWD. Tässä kun on enemmän painotettu draama puoleen, eikä niinkään siihen että saadaan mahdollisimman monta zombia hengiltä.

Zombilinjalla jatketaan edelleen! Tätä sarjaa vilkuilin pitkään Netflixissä, mutta kuvauksen perusteella vaikutti sen verran huonolta että en koskaan siihen sen tarkemmin tutustunut. Sisko kuitenkin tätä alkoi katsoa ja vinkkasi että ihan hyvä sarja on kyseessä. Uskaltauduin siis itsekin ensimmäisein tuotantokauden katsomaan ja tästäkin tuli yksi lempparisarja. Z Nation on jälleen hyvin mielipiteitä jakava, sillä tämä on taas aivan erilainen kuin Walking Deadit. Perusjuoni on pitkälti samantyylinen, mutta Z Nation menee pitkälti komedian puolelle. Erityisesti tykkään siitä että joka jaksolla on oma juonensa, eikä koko tuotantokausi mene miettiessä miten saataisiin vastaan tullut pahis parhaiten pois päiviltä. Sarjaa on tullut katsottua nuo Netflixistä löytyvät kaksi kautta ja toiveena on että kolmoskausikin sinne joskus ilmestyisi.

American Horror Story alkoi Suomessa 2013 ja muistan kyllä pitäneeni sitä mainosten perusteella ihan kiinnostavana sarjana. Sarjan alku jäi kuitenkin välistä ja kun jossain kohtaa katsoin jotakin jaksoa vähän matkaa, sarja vaikutti sen perusteella huonolta. Koko sarja jäikin vähän unohduksiin. Vajaa pari vuotta sitten aloin kuitenkin katsella sarjaa Netflixistä, kun en oikein keksinyt mitään muutakaan katsottavaa. Alusta asti katsottuna ensimmäinen kausi olikin todella hyvä ja jatkoin suoraan seuraaviin. Tästäkin nousi hyvin nopeasti lempparisarja. American Horror Story on siitä mielenkiintoinen, että sen jokaisella kaudella on uusi tapahtumapaikka ja hahmot. Kaudet eivät siis pieniä viittauksia lukuun ottamatta liity mitenkään toisiinsa ja ne voi katsoa missä järjestyksessä vain. Esimerkiksi kakkoskausi sijoittuu mielisairaalaan ja neloskausi friikkisirkukseen.

Tämä on toinen sarja, johon Netflixissä aina törmäsin, mutta joka kuvauksen perusteella ei kuitenkaan vaikuttanut katsomisen arvoiselta. Erityisesti epäilytti pääosassa olevat lapset, sillä en yleensä tykkää kovin nuorista hahmoista. Lopulta sain taas siskolta suositukset katsoa sarjaa ja hyvähän se sitten olikin. Hiljattain tästä tuli myös kakkoskausi, joka yllättäen oli omasta mielestäni parempi kuin ensimmäinen. Hyvin harvoin käy minkään sarjan kohdalla niin, yleensä mennään vain kausi kaudelta huonompaan suuntaan. Stranger Things on siitä yllättävä sarja omalla listalla, että kovin scifipainotteiset sarjat eivät normaalisti ole mieleeni. Mutta tästä kyllä tykkään!

The 100 (Suomen teeveessä nimellä Eloonjääneet) alkoi Suomessa loppuvuodesta 2014 ja heti mainosten perusteella ajattelin sen olevan omaan makuun sopiva sarja. Ensimmäisen kauden katselin tosiaan ihan telkkarin puolelta, kakkosen ja kolmosen sitten muualta. Nykyäänhän The 100 löytyy myös Netflixistä, eli sitäkin kautta pääsee sitä katselemaan. Neljättä kautta en vielä ole katsonut, mutta tärkeimmistä tapahtumista olen perillä kyllä. Kolmannen kauden kanssa oli jo ongelmana, että ajattelin sen olevan huono ja siksi katsominen viivästyi. Ihan hyvä se lopulta oli kyllä, mutta nyt on taas neljännen kauden kanssa sama ongelma. Talven aikana tulee varmasti sekin kuitekin katsottua.

Tästä sarjasta en oikein koskaan kiinnostunut, vaikka jatkuvasti se milloin missäkin tuli vastaan. Sarjan ihmissusi aihe ei oikein innostanut, ja onhan sarjan nimikin nyt hirmuisen tyhmän kuuloinen. Yhdellä kertaa en sitten kuitenkaan keksinyt mitä Netflixistä katsoisin ja ajattelin että katsotaan nyt ensimmäinen jakso kun niin moni sarjasta tykkää. Ensimmäinen jakso oli huono, mutta katsoin silti pari lisää kun edelleenkään ei parempaakaan katsottavaa ollut tarjolla. Riittävän monen jakson jälkeen sarja alkoikin olla ihan kiinnostava ja kaikki tarjolla olleet kaudet tuli katsottua putkeen. Viimeinen kausi on vielä näkemättä siihen saakka kunnes se flixiin tulee. Ennakkoluuloista huolimatta Teen Wolf osoittautui siis ihan hauskaksi sarjaksi. Erityisesti tykkään kun mukana on runsaasti huumoria.

Shameless (Suomessa Hävyttömät) eroaa aika paljon muista listan sarjoista, sillä siinä ei ole maailmanloppua tai mitään yliluonnollista. Tämän sarjan olen telkkarin kautta löytänyt, jossa se alkoi Suomessa 2013. Jälleen heti ensimmäisestä mainoksesta tiesin että tästä tulen tykkäämään. Ihan täysin komediasarjoista harvemmin välitän, mutta tässä on myös draamapuolta runsaasti mukana. Huumori taas on vähän sitä luokkaa ettei Shameless välttämättä kaikkiin uppoa, mutta itselleni tämä on juuri sopiva. Jaksot ovat suhteellisen pitkiä, mutta koskaan ei tylsistymään ehdi ja jaksot loppuvat aina liian nopeasti. Ensimmäiset Shameless kaudet olen katsonut telkkarista ja sen jälkeen vähän milloin mistäkin. Mm. Netflixistä tätä voi katsella, mutta sielläkään ei viimeisimpiä kausia ole.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

10. luukku: Kovat vaatimukset koiralle

Kuva; pixabay.com
Vaikka tällä hetkellä en koiraa omistakaan, olen sellaisen kuitenkin jossakin vaiheessa mitä todennäköisimmin hankkimassa. Sopivan koiran löytäminen ei välttämättä tule kuitenkaan olemaan kovin helppoa, sillä varsin monet rodut ovat sellaisia mitä en missään nimessä itselleni ottaisi. Aina välillä tulee huvin vuoksi selailtua koirien myynti-ilmoituksia ja joukossa on yleensä todella vähän tai ei ollenkaan sellaisia koiria joista olisin kiinnostunut. Opiskeluaikana olin viisi viikkoa koirahoitolassa töissä ja siinä sai aika kattavan käsityksen eri roduista. Lisäksi on muutenkin monenlaiseen koiraan tullut muissa merkeissä törmätty ja päässyt muodostumaan mielikuva siitä millaisen koiran haluaisin.

Itselleni ei ole väliä onko koira puhdasrotuinen vaiko sekarotuinen, pääasia että se on vastuullisesti kasvatettu. Mitään lajia en myöskään ole kiinnostunut koiran kanssa harrastamaan, eli sekään ei aseta vaatimuksia rodulle tai roduttomuudelle. Ennemmin ehkä sekarotuisen koiran puolelle kallistuisin, sillä rotukoirapiireissä on paljon sellaisia asioita joiden kanssa en halua olla tekemisissä. Mm. kennelliiton touhuja en kamalasti arvosta. Valitettavasti olen myös saanut varsin huonon kuvan innokkaimmista koiraharrastajista, sillä jokaisella tapaamallani on harrastus mennyt vähän yli. Yleistää en toki halua ja kyllä niitä fiksujakin koiraharrastajia löytyy, itselle on vaan sattunut vastaan ne inhottavat tapaukset. Näistä syistä hankin mielelläni ihan vaan kotikoiran, jonka kanssa saa olla rauhassa hulluilta koiraihmisiltä.

Kuva: pixabay.com
Ulkonäöllisesti silmääni miellyttää mahdollisimman normaalin näköiset koirat, eli sellaiset joilla  piirteet on lähellä sutta. Kooltaan koiran tulee olla koiran kokoinen. Käsilaukkufifit eivät ole minun juttuni, kuten ei myöskään koirat joiden kuljetusta varten täytyy ostaa hevoskoppi. Rakenteen koiralla on oltava myös normaali, eli esim. seinään juosseet ja tappijalat päätyvät heti hylkäyslistalle. Korvien suhteen tykkään pystyistä tai hieman lupattavista korvista. Mäyräkoiratyyliset roikkuvat pannulaput ovat mielestäni älyttömän rumat. Hännässä jatkuu sama linja, eli normaali suora häntä on kaikkein paras. Värin suhteen en ole tarkka, vaan kaikki käy.

Luonnevaatimukset sulkee monta ulkonäöllisesti hyvää rotua pois laskuista. Koska tulen aina omistamaan useita eläimiä, pitää koiran voida hengailla niiden kanssa ilman pelkoa ruumiista. Koira ei siis saa kokea tarvetta tappaa jokaista vastaan tulevaa otusta. Koiran tulee olla myös viisas ja helposti oppiva. Harmillisen moni koira on ulkopuolisen silmin katsottuna varsin tyhjäpäinen tapaus, vaikka itse omistaja muuta väittäisikin.

Kuva: pixabay.com
Rotukoirista olen kiinnostunut eniten bordercollieista. Työpaikallani kyseisen rodun edustaja asuu, joten rotu on hyvin tuttu. Monilta ominaisuuksiltaan rotu voisi olla itselle juuri täydellinen valinta. Plussana on myös se, että koiraa ei tarvitse ottaa varsinaiselta kasvattajalta vaan pentuja teetetään myös tiloilla työskentelevillä koirilla. Papereitahan en koiralle tarvitse, eli paperiton puhdasrotuinen kelpaa oikein hyvin (tietenkin ottaen huomioon syyt miksi papereita ei ole). Bordercollien ohella myös moni muu samankaltainen paimenkoirarotu voisi sopiva valinta olla. Laumanvartijakoirankaan hankkiminen ei täysin poissuljettua olisi. Lisäksi lapinkoirista olen aina tykännyt ja niistähän olisi paimensukuisiakin yksilöitä tarjolla.

Sekarotuisissa ottaisin mieluiten juuri jonkin paimenkoiraristeytyksen, mutta muitakin mukavia yksilöitä voisi ajankanssa kyllä löytyä. Aika iso osa sekarotuisista tuntuu olevan joko jotain pikkufifimixejä tai saksanpaimenkoirasekoituksia ja nämä eivät oikein kummatkaan nappaa. Mutta kyllä kivoihinkin yhdistelmiin välillä törmää! Sekarotuisissahan on se hyvä puoli, että vaikka jostakin luonteeltaan mukavasta rodusta en ulkonäön takia pidä, voi ulkonäkö korjaantua johonkin toiseen rotuun risteytettynä.

Koirasudet ja huskyt ovat ulkonäöllisesti lähellä ihannettani ja luonteessakin on paljon hyvää, mutta niillä muiden eläinten kanssa toimeen tuleminen on vähän riskialtista. Vaikka ne saisikin muihin eläimiin totutettua, en uskaltaisi ottaa riskiä että jotain kuitenkin tapahtuisi. Nämä hienot koirat on siis jätettävä monen muun mukana pois harkinnasta. Yhtenä koiran kriteerinä on toki myös vapaana pihassa pysyminen, eikä nämä taitaisi riittävän hyvin sitäkään täyttää.

Kuva: pixabay.com
Kuten sanottu, ei koiran hankinta kuitenkaan ihan lähiaikoina tule ajankohtaiseksi. Täytyy siis vain toivoa että asian ollessa ajankohtaisempi vastaan sattuu juuri täydellinen otus. Eikä tietenkään vain yksi täydellinen otus riitä, sillä täytyyhän koiria pitemmän ajan tähtäimellä olla ainakin kaksi. Kyseessä kuitenkin on laumaeläin, jolle se lajitoveri on tärkeä.

9. luukku: Hevosharrastus

Kuva: Pixabay.com
Hevosista olen ollut kiinnostunut jo ihan pienestä asti ja lapsena tuli kaikki mahdolliset ponitalutukset erilaisissa tapahtumissa käytyä läpi. Hieman vanhempana alkoi tehdä mieli aloittaa ratsastus ihan kunnollisena harrastuksena. Lähistöllä ei kuitenkaan kovin kummoista tarjontaa ratsastustalleista ollut, joka hankaloitti huomattavasti ratsastustuntien aloittamista. Kävi kuitenkin todella hyvä tuuri ja siinä vaiheessa kun ratsastamisen aloittaminen alkoi olla ajankohtaista, avattiin vain reilun 10 km päähän uusi talli. Avajaisissa päästiin tutustumaan talliin ja heti varattiinkin ensimmäinen ratsastustunti muutaman viikon päähän. Ensimmäistä kertaa pääsinkin siis osallistumaan ratsastustunnille alkuvuodesta 2006.

Talli oli pieni, hevosia taisi tuolloin olla vain seitsemän. Kyseessä ei ollut SRL:n hyväksymä talli, eikä tallin pitäjällä ollut mitään ihmeempää koulutusta tuntien pitämiseen. Hintaansa nähden tunnit olivat kuitenkin todella laadukkaita ja täytyy sanoa että opetus oli paljon parempaa kuin monen alaa opiskelleen pitämät tunnit. Taluttajan kanssa pääsin kiertämään kenttää vain ensimmäisellä tunnilla ja sen jälkeen oli aika selvitä yksin. Alkuaikoina vakioratsuni oli suuri, vanha ja laiska ruuna, joka oli kyllä oikein mukava ensiratsu. Pieneillä poneilla en valitettavasti koskaan päässyt ratsastamaan, sillä olin ratsastuksen aloittaessani jo ehtinyt venahtaa aika pitkäksi ja shettiksen selässä jalat olisivat laahanneet maata. Pystyyn kuollutta jättiruunaa lukuun ottamatta muut tallin hevoset olivat reippaita tapauksia, ei ollenkaan sellaisia laiskoja automaatteja mihin valitettavan usein ratsastuskouluissa törmää. Taidot siis pääsivät vuosien mittaa hyvin kehittymään. Muutamaan kertaan tuli selästä tiputtuakin, mutta mitään pahempaa ei koskaan tapahtunut. Koska talli oli pieni, ei maneesista ollut tietoakaan ja tunnit pidettiin säiden armoilla. Jos tuli vettä, niin sitten mentiin sateessa. Talvisin kenttä saattoi olla hetkellisessti niin huonossa kunnossa että paria raviaskelta hurjempaa menoa ei voinut edes ajatella. Saattaa kuulostaa inhottavalta, mutta pidän hyvänä asiana että heti harrastuksen alussa on tuulut totuttua muuhunkin kuin lämmitettyyn maneesiin.

Tuolla tallilla tuli käytyä aktiivisesti tunneilla viitisen vuotta, mutta sitten tunneilla käynti jäi. Pääsyynä oli ihan ajanpuute, sillä asuin viikot koulun asuntolassa kauempana ja viikonloppuisin vapaita tunteja oli huonosti tarjolla. Lisäksi iski hieman kyllästyminen ohjatuilla tunneilla käymiseen ja saman kentän kiertämiseen tunnista toiseen. Kun joskus oman hevosen hankin, niin ratsastus tulee luultavasti painottumaan lähes kokonaan maastoiluun. Viimeisen ratstustuntini tallilla muistan edelleen hyvin. Kaikki muut tuntilaiset olivat peruneet tulonsa, joten olin ainoa ratsastaja. Ratsastin lempihevosellani, joka oli normaalisti aika kaahottaja. Kerrankin se saatiin kuitenkin kulkemaan todella hienosti, kun kaikki huomio voitiin keskittää vain siihen. Ei siis ollenkaan huono päätös tunneilla käymiseen.

Kuva: Pixabay.com
Ratsastusharrastuksen aktiivisina vuosina tuli käytyä tietenkin myös ratsastusleireillä. Kolmena kesänä tuli vietetty viisi päivää leirillä, kaikki eri talleilla. Yksi talleista sijaitsi suhteellisen lähellä ja siellä olin muutamalla irtotunnilla ennakkoon käynyt, mutta kaksi muuta tallia oli ihan uusia tuttavuuksia. Ehdottomasti suosittelen jokaista ratsastusleireistä kiinnostunutta suuntaamaan leirille omaa vakkaritallia pidemmälle, sillä leirit ovat hyvä mahdollisuus päästä näkemään muiden tallien rutiineita ja tarjoavat mahdollisuuden ratsastaa muillakin kuin niillä tutuilla ja turvallisilla ratsuilla. Kesäaikaan on hyvää aikaa matkustella, joten ei haittaa vaikka talli vähän kauampanakin olisi.

Kaikki kolme leiriä olivat hyvin erilaisia, mutta omalla tavalla jokainen onnistuneita. Ensimmäinen talleista oli ratsastuskoulu, jossa harjoitettiin hevosjuttujen ohella myös paljon muuta vapaa-ajan toimintaa. Tallilla oli siis mm. majoitus varsin laadukasta ja minulla olikin mukana olleen siskon kanssa oma tilava huone vessoineen, suihkuineen ja minikeittiöineen. Seuraava talli oli enemmän maalaistalli tyylinen ja leiriläiset majoittuivat päärakennuksessa neljän hengen huoneissa. Maneesia ei ollut ja useampi tunti saatiin ratsastaa sateessa mutakentällä. Tämähän ei toki onneksi haitannut, kun vastaavaan oli jo muutenkin tottunut. Kolmas talli oli näistä perinteisimmän tyylinen ratsastuskoulu, joskin lairien ajan toiminta hevosineen oli muuttanut omaan leirikeskukseen eikä esim. talli ollut niin upea kuin varsinaisessa toimipaikassa. Tällä tallilla kaikki leiriläiset majoittuivat samassa isossa huoneessa (paikka oli vanha koulu, joten tilaa riitti). Ensimmäisen unettoman yön jälkeen sai kyllä yllättävän hyvin näinkin nukuttua.

Leireillä pääsi kokeilemaan paljon kaikkea sellaista mitä omalla tallilla ei harrastettu. Vikellys, ratsastusleikit ilman satulaa ja muut hauskuudet tuli kokeiltua. Maastoilemaankin pääsi kunnolla, kun omalla tallilla tunnit oli enimmäkseen kentällä loppukäyntejä lukuun otammatta. Edelleenkin olisi kyllä ihan mukava joskus vielä leirille päästä ja saattaa olla että jos jonakin kesänä on viikko ylimääräistä aikaa, suuntaan johonkin päin seniorileirille.

Kuva: Pixabay.com
Eläintenhoitajaksi opiskellessani ehdin olla kahteen otteeseen työssäoppimassa eräällä toisella melko lähellä sijaitsevalla ratsastustallilla. Tämä talli oli jäänyt vähän pimentoon, sillä kukaan tuttu ei siellä käynyt ratsastamassa. Tarkemmin talliin tutustuinkin vasta koulun kautta. Jos tallista olisin aiemmin ollut tietoinen, olisi ratsastusharrastus saattanut hyvin sielläkin alkaa. Ensimmäistä kertaa olin työssäoppimassa ensimmäisen kouluvuoden keväällä ja harjoittelun pituus oli viisi viikkoa. Tuossa ajassa tuli opittua paljon, sillä pelkästään ratsastustunneilla käymällä opitut hevosten hoitoon liittyvät asiat jäävät aika suppeiksi. Työssäoppimisjakso menikin pitkälti ihan perusrutiineja opetellessa. Ratsastamaankin pääsin toki useamman kerran viikossa ja poneilla opettelin myös ajamaan. Seuraavan kerran palasin samaan paikkaan harjoittelemaan kolmannen kouluvuoden lopussa kymmeneksi viikoksi. Heti harjoittelun päätyttyä olikin aika valmistua eläintenhoitajaksi. Tällä kerralla perusjutut olikin jo hyvin hallussa, eikä uutta asiaa ihan niin paljon enää tullut. Ratsastamaan pääsin entistä enemmän, eikä tainnut kymmeneen viikkoon montaakaan päivää mahtua etteikö hevosen selässä olisi tullut istuttua. Tämän harjoittelun aikana tallitöistä tuli jo aika rutiinia ja työssäoppimisen loppupuolella sainkin viiden päivän ajan hoitaa hevoset käytännössä kokonaan itsenäisesti tallin omistajan suunnatessa ulkomaanmatkalle. Hevosmäärä ei toki valtaisa ollut, vaan tallissa asui reilu kymmenen kaviokasta.

Heti valmistumisen jälkeen aloin tehdä satunnaisia lomituksia tuolla samaisella tallilla missä harjoittelut suoritin. Tuolloin tosiaan sai vielä ottaa kenet tahansa lomittamaan, eikä ollut pakko käyttää varsinaisia palkkalistoilla olevia vakkarilomittajia. Nyt tähän onkin tullut muutos, enkä lomituksia enää pysty tekemään. Lomitusten ohella tuli muutenkin paljon käytyä tallilla auttelemassa, sekä ihan tavallisissa tallitöissä että esim. ryhmien vierailujen aikana.

Kuva: Pixabay.com
Valmistumisen jälkeisenä syksynä aloitin työt hieman erilaisella tallilla, jossa asui lämminverisiä siitostammoja ja varsoja. Hevosia tallilla oli yhteensä kolmisenkymmentä, joista puolet tammoja karsinatallissa ja toinen puoli varsoja pihatossa. Joukossa oli sekä tallinpitäjän omia hevosia, että tallipaikalla olevia hoidokkeja. Ylimääräistä porukkaa tallilla ei kuitenkaan pyörinyt, sillä ravihevosten kohdalla on ihan normaali käytäntö lykätä hevonen jonnekin täysihoitoon ja satunnaisesti vain käydä sitä katsomassa. Vaikka tallilla olikin vain siitostammoja ja alle vuotiaita varsoja, pääsin ihan mukavasti ravimaailmaan samalla tutustumaan. Ravijutut kun eivät mitenkään tuttuja ennalta olleet. Muutenkin sain puoli vuotta kestäneen työskentelyn aikana kivasti uutta kokemusta hevosten hoidosta.

Varsoja en ollut ennen käsitellyt ollenkaan, mutta puolessa vuodessa niiden kanssa tuli oltua enemmän kuin tarpeeksi. Varsat asuivat laumana pihatossa, mutta väkirehut ne saivat ollessaan kiinni ruokintapöydän äärellä. Muuten ruokailu ei olisi onnistunut sovussa. Aluksi varsat olivat vieroituksen jäljiltä hyvin arkoja, mutta ajan kuluessa niistä tuli kesyjä ja ne sai ongelmitta kiinni. Hienoja hetkiä oli kun huippuarka varsa alkoi lopulta luottamaan ja sen sai taluttaa ruokapaikalle kaikessa rauhassa. Varsat onnistuivat jatkuvasti hankkiutumaan ongelmiin, mm. piehtaroidessaan kierähtivät päin seinää eivätkä pääseet itse ylös tai nostivat kiinni ollessaan toisen etujalan ruokintapöydälle eivätkä saaneet sitä enää itse ominavuin alas. Rauhallisesti kuitenkin aina odottelivat että tulen auttamaan. Hirmu hauskaa olisi tietää mitä varsalaumalle nykyään kuuluu ja onko kukaan menestynyt raviradoille, mutta hankala niiden kuulumisia olisi enää selvittää.

Toinen uusi juttu varsojen ohella oli orin käsittely. Harjoittelupaikassa olin kyllä shettisoria päässyt hoitamaan, mutta se oli äärimmäisen kiltti ja sen kanssa sai pienetkin lapset touhuta. Toista oli tämän kasvatustallin siitosori. Tallilla oli tosiaan tammojen ja varsojen lisäksi myös oma ori, joka asui kesät oriasemalla hommissa, mutta muuten vietti tallilla normaalia pullahevosen elämää. Tämäkin tapaus oli kyllä lämminveriseksi oriksi suhteellisen kiltti ja sitä voitiin pitää isolla laitumella tammalauman vieressä pelkän sähkölangan takana. Taluttaminen laitumelle ja takaisin talliin oli kuitenkin oma haasteensa, sillä ori oli kova puremaan. Taluttaessa olikin syytä pitää heinätukkoa kädessä, josta sille sai tarjota aina syötävää kun orin teki mieli maistaa käsivartta. Ihan hyvin orin kanssa kyllä loppujenlopuksi pärjäsin vaikka se ei aina niin hallinnassa ollutkaan. Mutta olinpahan ainakin painona narun päässä ohjaamassa edes vähän oikeaan suuntaan.

Kuva: Pixabay.com
Töiden loputtua kasvatustallilla tein sielläkin vielä vuoden ajan satunnaisesti lomituksia ja samaan aikaan kävin myös runsaasti tuolla aiemmin mainitussa vanhassa harjoittelupaikassa hommissa. Ratsastus jäi oikeastaan tässä kohtaa kokonaan pois kuvioista, ihan harvakseltaan tuli ratsastettua jos se jollakin tapaa työnkuvaan kuului. Noiden kahden tallin lisäksi kävin pariin otteseen tekemässä muutaman päivän lomituspätkän myös kolmannella tallilla, joka tosin oli vähän turhan kaukana. Sitten lomitusjutut muuttuivatkin ja jäivät itseltäni pois kuvioista.

Kolme vuotta sitten ratsastustuntitoiminta loppui entisestä harjoittelupaikasta ja hevoset muuttivat muualle. Itsehän vaihdoin tässä kohtaa eläinlajia, eli jatkoi samassa paikkaa vakituisena työntekijönä mutta lehmien parissa. Pari hevosta paikkaan sentään jäi, joten edelleen viitenä päivänä viikossa olen hevosten kanssa tekemisissä, joskaan ulos laittamista ja karsinoiden siivoamista ihmeellisempää hommaa en niiden kanssa juuri tee.

Ratsastanut en ole useampaan vuoteen, mutta tarkoituksena on harrastus kyllä uudelleen vielä jossain vaiheessa elvyttää. Tunneilla en ole enää kiinnostunut käymään, eikä vuokrahevosellekaan olisi tällä hetkellä aikaa. Pari omaa hevosta tulen todennäköisesti jossakin kohtaa hankkimaan, mutta juuri nyt omille hevosille ei olisi riittävästi aikaa. Arkena kun en töiden ja kanien hoitamisen jälkeen enää millään ehtisi tai jaksaisi liikuttaa hevosia. Mutta aivan varmasti harrastus tulee vielä jatkumaan, kunhan tilanne on siihen sopiva!


perjantai 8. joulukuuta 2017

8. luukku: Kuvien muokkaus

Aivan ensimmäiseksi pieni ilmoitus koskien huomisen luukkua. Olen huomenna menossa pidemmälle jouluostoksille ja varmaan aika myöhäiseksi kotiinpalu venyy. Todennäköisesti en siis huomenna ehdi luukkua julkaista, vaan se tulee vasta sunnuntaina jolloin on siis kaksi luukkua luvassa. Tällä hetkellä luonnoksissa ei ole valmiina tulevia postauksia, joten tästä syystä en voi siis ajastuksellakaan huomisen luukkua laittaa. Mutta tulossa on siis yhdeksäskin luukku, vaikka luultavammin päivän myöhässä tuleekin.


Sitten päästään itse aiheeseen, eli kuvien muokkaamiseen. Tämä on jälleen aihe josta on pitänyt jo vaikka kuinka kauan tehdä postaus, mutta eipä vaan ole koskaan valmiiksi tullut. Jospa nyt sitten!

Ensimmäiset pari vuotta blogin historiassa kuvasin jollakin halvalla pokkarikameralla ja kun kuvien laatu ei mitenkään erityinen ollut, en muokkaamisestakaan kamalasti ollut kiinnostunut. Ihan jotain pieniä parannuksia tuli välillä kuviin tehtyä. Elokuussa 2013 hankin kuitenkin ensimmäisen järjestelmäkamerani ja kun kuvien laatu parani, alkoi myös innostus muokata niitä.

Muokkaamiseen käytin useamman vuoden ajan PicMonkeyta, mutta ikävä kyllä kyseinen sivusto muuttui syksyllä maksulliseksi. Sain kuitenkin onneksi hyvin pian vinkin uudesta vastaavasta sivustosta nimeltä iPiccy ja sillä on tullut nykyään kuvat muokattua. Koneella on myös Gimp ladattuna ja sillä saatan myös satunnaisia muokkauksi tehdä. Pidän kuitenkin helpompana ladata kuvat jollekin nettisivulle ja muokata siellä, kuin availla niitä Gimpillä.


Toiset tykkäävät käyttää pitkiäkin aikoja yhden kuvan viilaamiseen, mutta itse teen kuviin yleensä aika nopeat ja yksinkertaiset muokkaukset. Blogini päätarkoitus kun ei ole esitellä täydellisiä valokuvia, vaan kertoa ennemmin kuulumisia. Pelkkien valokuvapostausten kuviin monesti yritän panostaa vähän enemmän, kuin perus kuulumispostausten.

Aluksi yleensä rajaan kuvaa, sillä harvemmin onnistun ottamaan valmiiksi sopivasti rajatun kuvan. Koska rajaaminen on nopea toimenpide, en yleensä kuvatessa edes valtavasti kiinnitä asiaan huomiota. Kunhan kuva on edes vähän sinnepäin, niin loput on helppo hoitaa muokkauksen yhteydessä.

Rajaamisen jälkeen säädän kuvan valotuksia, värejä ja tarkkuutta. Nämä on perusjuttuja joita suosittelen jokaisen kuviin tekemään ennen niiden julkaisua. Ihan jo pelkkä värien säätäminen saa ihmeitä aikaan, sillä kamera tallentaa värit ikävän latteina.


Kuvien taustalle jää usein jotakin ylimääräistä, mutta nämäkin on suhteellisen helppo tarvittaessa poistaa kuvasta. Itse olen tosin aika laiska tälläisiä muokkauksia tekemään, mutta välillä niillekin on tarvetta. Esimerkkikuvassa tausta on sumea ja autot saa ongelmitta hävitettyä kuvasta. Ylimääräisten asioiden poistaminen tarkoilta alueilta on hieman haastavampaa, mutta harjoittelemalla oppii kyllä poistamaan vaikkapa valjaat kanilta ilman että kuva näyttää tyhmältä.


Koska kuvat varsin yksinkertaisesti muokkailen, en pitkää vinkkipostausta muokkaamisesta osaa kirjoittaa. Mutta tässä tosiaan oli hieman kerrottuna miten muokkaan ja myös muutamia esimerkkikuvia siitä mitä kevytkin muokkaaminen saa aikaan.